Aihearkisto: Uncategorized

Tutkimuslähtöinen oppiminen eriyttämisen välineenä

Olen kuluneen viikonlopun aikana perehtynyt tutkimuksiin tutkimusperusteisesta oppimisesta ja pohtinut oppilaiden tarvitseman tuen optimaalista määrää. Olen aiemmin kirjoittanut, että ensimmäistä tutkimusta tehdessä ”heitän oppilaat altaan syvään päähän”, kun annan suoraan tehtäväksi tehdä tutkimusselostuksen.

Olen ennen tätä nopeudenmääritystehtävää kuitenkin opettanut asian ja olemme laskeneet laskuja sekä tulkinneet nopeuskuvaajia. Teoria oppilailla on hallussa, tai jos ei hallussa, niin vihkossa kuitenkin.

Aivotutkimusten mukaan ihmisen työmuisti ylikuormittuu helposti, kun käsillä on liian monta uutta asiaa. Tällöin uuden oppiminen vaikeutuu tai estyy. Minun kokemukseni mukaan oppilaat kokevat positiivisena sen, että ensimmäisestä tutkimuksesta ei kuulukaan saada täysiä pisteitä ja että se saa luvan kanssa tuntua vaikealta. Tämä on saanut oppilaat arvostamaan työstä antamaani palautetta ja parantamaan suoritustaan sen perusteella. Samalla ollaan saatu näkyviin oppilaan kehittyminen kurssin aikana.

Otin lukemastani kuitenkin sen verran opiksi, että ymmärsin heikompien oppilaiden hyötyvän ohjatummasta työskentelystä. Valmistin kurssin ensimmäiseen tutkimukseen (keskinopeuden määritys) alaspäin eriyttävän tutkimusselostuksen pohjan. Siinä tutkimusta viedään eteenpäin työselostuksen tapaan, mutta rakennetta ei tarvitse luoda itse. Vaihtoehtojen määrä joka kohdassa pysyy rajallisena ja esimerkiksi hypoteesi valitaan annetuista vaihtoehdoista.

eriytetty pohja

Itse tutkimusohjeessa on myös ylöspäin eriyttävä lisätehtävä. Sama tehtävä ei ehkä kurssin lopussa olisi erityisen vaativa, mutta tässä vaiheessa se vaatii perustasoa enemmän soveltamista.

Ja nyt pitää vain jaksaa odottaa kolme viikkoa, että pääsen tätä testaamaan. Tällä hetkellä tuntuma on, että kehittelen eriyttävää materiaalia myös muihin kurssin töihin.

Työselostus, jossa on ylöspäin eriytetty tehtävä: Keskinopeuden määritys +kiitettävän taso
Työselostuspohja enemmän ohjausta tarvitsevalle: Keskinopeuden määritys – eriytetty

Arviointipohja molemmille (jälkimmäiselle hieman soveltaen): keskinopeuden määritys_arviointi + eriytetty

Ryhmäkoe yläkoulun kemiassa

Oppilaani opiskelevat tänäkin vuonna 9. luokan kemian kurssia yksilöllisesti. He etenevät pienissä ryhmissä teoriaa opiskellen ja labratöitä tehden. Teoriatehtävien ja tutkimusraporttien lisäksi kurssinumeroon vaikuttaa kaksi koetta. Kukin ryhmä saa valita koepäivänsä, mutta vaikka opiskelu ja kertaaminen tapahtuu yhdessä, tekee jokainen oppilas oman kokeen.

Tänä vuonna yksi fiksuimmista ryhmistäni (koskaan) esitti toivomuksen saada tehdä myös kokeen yhdessä. Toive oli hyvin perusteltu ja asiallisesti esitetty. Mitä sellaiseen pitäisi vastata?

Mikä on yläkoulun kurssikokeen päämäärä? Miksi opettajat pitävät kokeita? Eivät ainakaan korjaamisen ilosta! Veikkaan, että ylivoimaisesti tunnustetuin tavoite on pystyä arviomaan oppilaan osaamista mahdollisimman oikeudenmukaisesti kurssin lopussa. Yleensä tämä tapahtuu arvosana-asteikolla neljästä kymmeneen.

Kokeella voi olla kuitenkin myös muita tavoitteita. Tällaisia ovat esimerkiksi seuraavat:

  • Kokeessa oppiminen
  • Kokeen opiskelua ohjaava vaikutus kurssin aikana
    • oppilas keskittyy siihen, mitä tietää tai epäilee opettajan kysyvän kokeessa
  • Kokeen opiskelua ohjaava vaikutus tulevaisuudessa
    • oppilas suuntaa opiskeluaan aiempien kokemustensa perusteella
    • koe kertoo siitä, mitä opettaja pitää tärkeänä
  • Oppilaan itsetunnon ja -tuntemuksen vahvistuminen
  • Opettajan oppilastuntemuksen paraneminen
  • Hyvä fiilis  (vai onko tämä mahdottomuus?)

Ennen kuin päätin ryhmäkokeen tekemisestä, tein riskianalyysin ja kävin läpi oppilaiden aiemmat yläkoulun näytöt. Tulin siihen tulokseen, että ne ovat riittävät päättönumeron antamiseen, oli kokeen lopputulema mitä tahansa. Asiaa vankisti vilkaisu nykyopsiin, josta huomasin, että ravintokemiaa ei mainita päättöarvioinnin kriteereissä millään lailla.

Tilanne antoi vapaat kädet kokeen suunnitteluun. Sain vision koetilanteesta, jossa ryhmä kokoaa kaiken oppimansa ajatuskartan muotoon. Pystyin arvailemaan, mitä keskusteluja kartan rakentelu herättäisi ja miten hieno koonti se olisi aiheen opiskelulle.

Paljastin etukäteen oppilaille kokeen luonteen (ajatuskartta) ja koepäivänä annoin tehtävänannoksi muutamia pakollisia karttaan sijoitettavia sanoja, paperia, värikynät ja vapaat kädet kuvata oppimaansa.

IMG_2634

Ryhmä teki tehtävää intensiivisesti koko kaksoistunnin. Muut ryhmät opiskelivat omia juttujaan ja tekivät labroja samassa luokassa. Ehdin miellyttävän paljon kuunnella sivukorvalla kokeentekijöiden hienoa dialogia.

Johtopäätös. Tällainen koe on loistava oppimistilaisuus. Perinteinen koe kallistuu helposti behavioristisen tiedon toistamisen puolelle. Tämä oli minun mielestäni sosiokonstruktivismia parhaimmillaan. Ryhmä kokosi kaikesta oppimastaan jäsennellyn kokonaisuuden, keskusteli ja väitteli kokonaisuudesta, yksityiskohdista ja niiden keskinäisistä suhteista. Samalla tulivat hyötykäyttöön yhteistyötaidot. Ainakaan tässä ryhmässä kukaan ei sortunut peesaamiseen. Jokainen kantoi vastuunsa ja osallistui tekemiseen omalta osaltaan.

Jos nyt kokeen oppilaita erotteleva tavoite heikkeneekin, vahvistuu moni muu asia. Koetilaisuus muuttuu oppilaita erottelevasta ryhmäyttäväksi. Koe on suuressa määrin oppimistilaisuus. Koe ohjaa irrallisen tiedon muistamisen sijaan kokonaisuuden hahmottamiseen. Koe kouluttaa ryhmätyöskentelyyn sekä vastuun jakamiseen ja kantamiseen.

Kun uskaltaa ensimmäisen kerran kokeilla uutta, on seuraava kerta paljon helpompi. Alkaa tuntua hölmöltä, että olen korostanut kokeen erottelevuutta muiden hyötyjen kustannuksella. Tämä ei jää viimeiseksi ryhmäkokeekseni. Itse asiassa seuraavat on sovittu ylihuomiselle 🙂

Seuraavasta linkistä löytyy koe, jonka pidin ravintokemiasta.  Ryhmäkoe_ravintokemia