Löysin arkistoistani kirjaa varten kirjoitetun tekstin, joka jäi lopulta käyttämättä. Mielestäni juttu on kestänyt aikaa hyvin ja se ansaitsee tulla julkaistuksi. Olen viime aikoina törmännyt keskusteluihin oppituntien pituudesta ja kokemukeni superpitkistä oppitunneista on siksikin ajankohtainen.
***
”Pidin myös ajattelutavasta, että sain itse tehdä työtä ja olla oma-aloitteinen, toisin kuin useilla tunneilla, joissa pitää vain kopioida taululta asioita, eikä saa päästää luovuutta valloilleen.” (8. luokan oppilas kemian työselostuksessa)
Opetin kahdeksannen luokan kemiankurssin kuutostunteina eli kuusi tuntia samana päivänä. Kemiaa oli puolen syyslukukauden ajan torstaisin klo 8-14. Idea kokeiluun lähti uudesta opetussuunnitelmasta, joka kannustaa yhteistyöhön koulun ulkopuolisten tahojen kanssa. Tämä voisi liittyä laaja-alaisista tavoitteista ainakin projektityöskentelyyn (L5) ja yrittäjyyteen (L6).
Jäin tuskastelemaan sitä, miten riittämätön aika kaksoistunti on minkään vierailun tekemiseen. Vaikka koulumme sijaitsee monen yrityksen kupeessa, menee siirtymisiin ja kokoontumisiin valtaosa ajasta ja vierailun hyötysuhde jää huonoksi. Jos tarkoituksena on tehdä yritysvierailusta todellinen osa kurssin oppimisprosessi eikä pelkkä lisämauste, pitää jotain muutosta tapahtua. Pitäisi varmaan pitää kaikki viikon tunnit samana päivänä…
Siitä idea lähti liikkeelle! Apulaisrehtorimme sai lukujärjestystekniset ongelmat selätettyä, ja niinpä opetin kemiaa kuutostunneittain syksyllä 2015. Kemiaa ja fysiikkaa opetetaan yleensä jakoryhmissä, joissa kaksi luokkaa on jaettu kolmeksi pienemmäksi ryhmäksi. Maltillinen ryhmäkoko mahdollistaa kokeellisen työskentelyn. Minulla oli melko harvinainen mahdollisuus kokeilla kuutostuntia, sillä satuin opettamaan luokkaa, jossa on oppilaita vain 19. Tätä ryhmää ei kemiantunneilla jaeta pienemmäksi. Tavanomaisessa tilanteessa olisin joutunut lukujärjestysten vuoksi taivuttelemaan kaksi muuta opettajaa samaan kokeiluun, mihin suostuttelutaitoni eivät välttämättä olisi riittäneet.
***
Kokeilu itsessään pakotti minut muuttamaan opetusta. On selvää, ettei kuutostuntia voi vetää samalla kaavalla kuin kolmea kaksoistuntia. Koko kurssia tuli katsottua jo etukäteen aivan uusin silmin: Meillä oli kurssissa kahdeksan päivää. Piti päättää, mitkä ovat kurssin kannalta kahdeksan tärkeintä kokonaisuutta ja miten niitä lähdetään tekemään. Pystyn jatkossa hyödyntämään lähes kaikkea kokeilussa löytämääni myös tavallisilla kaksoistunneilla. En usko, että olisin kuitenkaan tullut ajautuneeksi samoihin ideoihin ilman pakkoa.
Ennen kuin kerron tarkemmin tuntien kulusta ja konkreettisista ideoista, haluan todeta, että tämä ei ole mikään loppuun hiottu konsepti. Toivon, että ideanpoikaset antavat jollekulle muulle ideoita kehittää taas omaa työtään. Opettajana on vaikeaa tehdä jotain suoraan toisen tyylillä, vaan aina pitää soveltaa.
Pidän kokeilua hyvänä ja monilta osin onnistuneena, mutta mikäli luet tekstin loppuun, löydät sieltä myös kritiikkiä, minun ja oppilaiden.
***
Ryhmä suhtautui kuutostunteihin ennakkoluulottomammin kuin kukaan aikuisista, joille asiasta puhuin. Oppilaita ilahdutti niinkin yksinkertainen asia, ettei kouluun täytynyt kantaa kuin yksi oppikirja. Kun jakson lukujärjestykset jaettiin, tuli moni kemiasta kiinnostunut kyselemään innostuneena, mitä aiomme tällaisella kurssilla oikein tehdä. Erilainen päivä herätti jo etukäteen tavallista enemmän toiveita: Voidaanko tehdä limaa? Räjäytetäänhän jotakin? Katsotaan elokuva!
Miten sitten toteutin päivät? Kyseinen kahdeksannen luokan kemiankurssi alkaa teoriapainotteisesti atomista, alkuaineesta ja jaksollisesta järjestelmästä ja jatkaa sidoksiin. Loppukurssi perustuu näille asioille, joten ne on pakko opetella alkuvaiheessa.
Käytin kurssin selkärankana Pedanettiä, johon loin koulun nettisivujen alle kurssin omat nettisivut. Kurssin etusivulle kirjasin aina päivän ohjelman, jonka siirsin jälkikäteen sivuvalikkoon. Toiseen valikkoon loin oppilasryhmille omat blogit, joita käytettiin työkirjoina. Oppilaat veivät niihin kurssin tuotoksia: tekstiä, kuvia ja videoita.
Päivän ohjelman suunnitteleminen Pedanettiin selkeytti omaa ajattelua sekä oppilaiden työskentelyä. Nettisivu on monistetta kätevämpi siinä, että siihen pystyy lisäämään videoita sekä linkkejä, joista löytyy lisätietoa. Tein osan työohjeista omalle henkilökohtaiselle Pedanet-sivulleni ja laitoin kurssin sivuilta niihin linkin. Näin pystyn viittaamaan niihin myös muiden kurssien sivuilta.
Tein kurssisivuille Explain Everything -ohjelmalla muutaman yksinkertaisen opetusvideon keskeisistä teoriakohdista. Videoiden hyödyntäminen jäi vähäiseksi, mutta tuntui mukavalta, kun tarjolla oli muitakin itsenäisen opiskelun välineitä kuin oppikirja.
Nyt kurssin suunnitelmat ovat edelleen tallessa Pedanetissä ja voin hyödyntää niitä tulevaisuudessa. Samaa en voi sanoa niistä paperille raapustelemistani suunnitelmista, joita tavallisesti teen. Niitä löytyy rutistuneina paperikasoina kaikkien oppikirjojen välistä.
***
Peruskoulun haaste on, että luokassa on osaamis- ja motivaatiotasoltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Jos kaikille on tarjolla samat tehtävät, joutuu osa luokasta jatkuvasti odottelemaan toisia, mikä turhauttaa niin hitaita kuin nopeita työskentelijöitä. Jokainen oppilas ei tule oppimaan kurssin haastavampia teoriasisältöjä koskaan, mutta joku oppii ne ensilukemalta. Miten voi tarjota kuudeksi tunniksi jokaiselle sopiva määrä oman tasoisia, innostavia tehtäviä?
Tähän tulin pakon edessä löytäneeksi yhden ratkaisun.
Teimme kurssilla suunnilleen yhden päivän mittaisia projekteja, jotka liittyivät yhteen aiheeseen. Suunnittelin tehtävänantoja, jotka saattoi suorittaa eri tasoilla. Osa tehtävistä oli sellaisia, joissa alkuosan ratkaisemalla saattoi saada arvosanaksi 6, siitä eteenpäin jatkamalla arvosanan 8 ja edelleen enemmän ymmärrystä vaativan tason tekemällä arvosanan 10. Joskus tehtävänannon taso piti valita jo ennen sen aloittamista.
Tämä tuntui mielekkäältä. Esimerkiksi käy yksi oppilasryhmä, joka oli innokas ja taitava laboratoriotyöskentelyssä ja pystyi tekemään työn kuin työn kahdeksikon tasoisesti. He saivat paljon iloa aineiden tutkimisesta ja tarkasta kemistimäisestä työskentelystä. Puhdas teoreettinen ajattelu oli ryhmälle kompastuskivi, joka vaati työtä eikä tuntunut palkitsevalta. Niinpä ryhmä ajan riittäessä syventyi teoreettisempiin asioihin, mutta pystyi toisaalta palauttamaan työn hyvillä mielin kahdeksikon tasoisena. Tällöin työ ei jäänyt ”kesken”, vaan oli tehty loppuun keskimmäisellä tasolla.
Tehtävämalli palveli myös taitavaa mutta epämotivoitunutta porukkaa. Tällainen ryhmä pystyi tehtävänannon perusteella arvioimaan työskentelyään ja näkemään päivän päätteeksi millainen oman tekemisen taso oli ollut.
Lisäksi porrastetusta tehtävänannosta hyötyivät innostuneet ja lahjakkaat oppilaat. He saivat käyttää luovuuttaan tehtävissä ja monessa tehtävässä joutuivat ihan oikeasti näkemään vaivaa asian ymmärtääkseen. Osa näistä ryhmistä käytti ajan maksimaalisesti työskentelyyn, osa teki töitä hyvällä asenteella, mutta nautiskeli vapaudesta jutella ryhmän kanssa työskentelyn lomassa.
Oppilaat eivät tietenkään jääneet yksin tehtävänannon kanssa, vaan olimme ensin opiskelleet aiheen teorian. Tämän lisäksi jokaisella oli apunaan ryhmä tai pari, minkä lisäksi olin itse auttamassa ryhmiä ja vastaamassa kysymyksiin. Suurin ero aiempaan oli se, etten yrittänytkään työntää kaikkia koko tehtävän läpi, vaan minulle riitti, kunhan tehtävä tuli suoritetuksi kuutosen tasolla.
Annan tehtävänannosta esimerkin. Kurssin toisena päivänä aiheena oli ioni ja ionisidos. Aamun ensimmäisillä tunneilla keskittyminen opettajajohtoiseen opetukseen oli ryhmälle helpompaa, joten kävimme teoriaa yleensä läpi yhdellä tai kahdella ensimmäisellä tunnilla. Kyseisenä päivänä tarkastimme edellisen kerran läksyt, teimme perinteiset muistiinpanot ionista ja ionisidoksesta ja harjoittelimme ionin varauksen muodostumista ionipelillä, jossa käytettiin aiemmin tehtyjä alkuainekortteja. Tämän jälkeen päivä muodostui kahdesta noin kahden tunnin mittaisesta kokonaisuudesta, joissa tehtävänanto oli porrastettu. Toisessa syvennettiin teoriaa ja toinen oli laboratoriotyöskentelyä.
Teoriaa – Mikä on ionisidos?
Voit suorittaa tämän tehtävän kolmella eri tasolla, joista voi saada maksimiarvosanaksi 6, 8 tai 10. Kaikissa tehtävissä on tarkoituksena selittää, miten ionisidos syntyy. Toteutus on eri tasoilla erilainen:
Taso 6: Selitä ionisidoksen syntyminen tarinan muodossa. Älä kopioi kirjasta tai muusta lähteestä, vaan kerro omin sanoin. Tee tarina yhdisteestä MgO.
Taso 8: Selitä ionisidoksen syntyminen sarjakuvan muodossa. Tee tarinasta leikkimielinen, atomit voivat siinä puhua. Käytä puhekuplia ja selitystekstejä. Tee tarina yhdisteestä MgO.
Taso 10: Tee ionisidoksen syntymisestä opetusvideo. Käytä tabletin kameraa tai omaa puhelinta. Voit editoida videota iMoviella tai esimerkiksi Puppet Edu -ohjelmalla. Tee tarina yhdisteestä MgO.
Samaan aiheeseen liittyvän laboratoriotyön ohje oli seuraava:
Laboratoriotyöskentely – Ioniyhdiste
Voit suorittaa tämän tehtävän kolmella eri tasolla, joista voi saada maksimiarvosanaksi 6, 8 tai 10.
Kaikissa tehtävissä tehdään sama kokeellinen työ, mutta niissä korkeammalla tasolla vaaditaan aina parempaa ymmärrystä asiasta.
Taso 6: Täytä tehtävämonisteesta vain alin rivi, johon kuvailet syntyneen sakan väriä.
Taso 8: Täytä tehtävämonisteesta sen ylin ja alin rivi. Ylimmällä rivillä on tarkoitus selvittää mitä ioneja kussakin liuoksessa on. Ota tästä selvää. Apua saat myös taulukosta sivulla 24.
Taso 10: Täytä tehtävämonisteen kaikki rivit. Nyt sinun täytyy tutustua eri suolojen liukoisuuteen, jotta voi erottaa mitkä ionit jäävät liuokseen ja mitkä muodostavat yhdisteen, joka on sakka. Apua saat sivulta 65, katso myös sieltä löytyvä taulukko.
***
Kurssin arviointi koostui yhdestä kirjallisesta kokeesta, edellä mainitun kaltaisista pienemmistä tehtävistä sekä kahdesta isommasta projektista. Merkitsin eri suoritusten arvosanat Wilmaan ja annoin niille painokertoimen suhteessa niihin käytettyyn aikaan. Wilma laski minulle keskiarvon suorituksista. Lähes kaikissa tapauksissa tämä keskiarvo antoi realistisen kuvan oppilaan osaamisesta. Olin tyytyväinen siihen, miten monipuoliseen näyttöön pystyin arvioinnin tällä tavalla perustamaan. (Huom. Tässä kuvaamani toteutus on vanhan opetussuunnitelman ajalta. Nykyisessä opetussuunnitelmassa varmaankin kohdentaisin eri tuotoksissa arvioinnin eri tavoitteisiin ja laskisin arvosanan tavoitteiden keskiarvona).
Lisääntyikö arviointiin käyttämäni aika? Riippuu siitä mihin vertaa, minimipanokseen verrattuna se lisääntyi. Minimipanoksella tarkoitan sellaista ”perinteistä mallia”, jossa pitää kirjan sisällöistä kahdet kokeet, kurssin lopussa katsoo näiden keskiarvon ja miettii pyöristääkö sitä ylöspäin vain alaspäin. Opetuskokeilun tyylillä jouduin arvioimaan paljon suuremman määrän osasuorituksia. Se oli siedettävää, sillä en jättänyt tarkastamisia kertymään, vaan hoidin homman ennen seuraavaa tuntia. Se oli järkevää myös siksi, että pystyin uutta suunnitellessani ottamaan huomioon sen, miten hyvin edellinen asia oli omaksuttu.
Rasittavinta useampien suoritusten arvioinnissa olivat myöhässä palautuneet ja palauttamatta jääneet tehtävät. Jotkut halusivat täydentää tehtäväänsä vielä kotona, eivätkä muistaneet palauttaa sitä seuraavalla kerralla. Toinen iso ongelma oli tietotekninen. Ryhmät eivät muistaneet aina ladata tekemiään töitä Pedanettiin. Lainatableteilta kuvat olivat saattaneet kadota seuraavaan viikkoon mennessä tai ainakin tabletti oli vaihtunut. Nelonen hyvin tehdystä, mutta lataamatta jääneestä työstä tuntui kovalta rangaistukselta, mutta ilman tuotoksia arviointi oli hankalaa.
Poissaolojen paikkaamiseksi olisi kannattanut luoda jokin systeemi korvaavista tehtävistä, jotka pitää tehdä, jos on poissa koulusta. Tällä kerralla oma aikani ja keskittymiskykyni ei riittänyt siihen, mutta kenties seuraavalla kierroksella.
***
Kurssin lopussa pidin oppilaiden kanssa onnistuneet palautekeskustelut.
Kurssin viimeinen päivä oli myös syyslukukauden viimeinen kokonainen päivä. Normaalin yksöis- tai kaksoistunnin olisin käyttänyt jouluradion kuuntelemiseen, peleihin, arvoituksiin tai muuhun vastaavaan puuhasteluun, mutta nyt piti keksiä jotain muuta, sillä kukaan ei jaksa pelailla kuutta tuntia.
Teimme aamupäivällä toivelabrana pilailulimaa ja iltapäivän tunnit käytimme elokuvan katsomiseen. Elokuvan aikana pidin jokaisen oppilaan kanssa palautekeskustelun. Keskustelun pohjana käytin nelikenttää, jonka akselit olivat hymynaama – surunaama ja vaikeaa – helppoa. Oppilas asetti siihen seuraavat kurssiin liittyvät sanat:
- kemia
- labrat
- ryhmätyöskentely
- opetuksen kuunteleminen
- atomi ja jaksollinen järjestelmä
- indikaattoriprojekti
- ruosteprojekti
Keskustelut sujuivat tällä tavalla luontevasti, juttua olisi riittänyt enemmänkin. Viidentoista paikalla olleen oppilaan haastattelemiseen meni kolme oppituntia ja viisitoista minuuttia päälle, noin kymmenen minuuttia per keskustelu. Tavallisilla tunneilla tällainen palautteenanto olisi ollut hankala järjestää. Otin tabletilla muistoksi kuvan jokaisen oppilaan nelikentästä.
***
Miten kurssi meni, noin omasta mielestä? Ainakaan se ei ollut katastrofi. Selvisin päivistä kunnialla, mutta myönnän, että etukäteen päivä tuntui melko raskaalta. Jälkikäteen päivä tuntui vielä raskaammalta, mutta pääsääntöisesti päällimmäiseksi jäi onnistumisen tunne ja uuden keksimisen riemu. Osittain raskaus johtui suuresta opetusryhmästä. Yhdeksäntoista oppilasta tekemässä vapaata laboratoriotyöskentelyä olisi haaste jo ihan tavallisella kaksoistunnilla.
Palautteeseen vastasi 16 oppilasta. Näistä valtaosa eli 13 vastasi avoimessa kysymyksessä tykänneensä kuutostunneista ja tällaisen opiskelutavan sopineen heille hyvin. Kolmen mielestä tällainen opiskelutapa oli heille huono. Keräsin erilaisia näkökulmia siitä, miltä tuntui opiskella 6 tuntia kemiaa samana päivänä:
”Oli mukavaa tehdä kokeita, kun ei tarvinnut jatkuvasti huolehtia ajan puutteesta, vaan pystyi alussa ensin miettimään mitä tekee.”
”Alussa olin hieman hämmentynyt siitä, että viikon kemian tunnit oli samana päivänä, mutta päivä kuluukin nopeammin kuin uskoin. Tunnit ovat hauskoja, joten 6 tuntia kemiaa päivässä oli toki erilaista, mutta hyvällä tavalla.”
”Tuntui kivalle, koska tuli vähän läksyjä ja ei tarvinnut kantaa monta kirjaa mukana.”
”Tuntui mukavalta. Missään vaiheessa ei tullut sellaista fiilistä, että ’Huoh, tää on tylsää’. Minun mielestä tunnit oli hyvin tehty että ensimmäiset kaksi tuntia on teoriaa ja loput tunnit ovat kaikenlaisia kemiallisia kokeita.”
”Alussa aattelin, että se olis raskasta, mutta ei se ollutkaan.”
”Muuten ihan mukavaa, mutta välillä meinasi kyllästyä ja alkoi mennä hommat sähläykseen.”
Niiltä oppilailta, joilla oli ollut keskittymisen kanssa haasteita, sain rakentavaa palautetta ja hyviä ideoita jatkon suhteen. Me nimittäin jatkamme keväällä kuutostunneilla fysiikkaa. Jatkossa toivottiin lisää rentoutumishetkiä keskelle päivää. Rentoutumiset ovat perinne, joka meillä on tämän ryhmän kanssa ollut jo seiskaluokalta saakka. Oppilaat toivoivat myös oman työskentelyryhmän vaihtamista sekä mahdollisuuksia opiskella osa ajasta eri tilassa tai vaikka pienryhmässä.
***
Kun etukäteen kerroin muille kokeilustani, eniten huolta herätti se, miten oppilas selviää mahdollisista poissaoloista. Kerralla kun jää väliin kuusi oppituntia.
Minun mielestäni tämä ei ole erityisen suurin ongelma.
Poissaoloja saattaisi joka tapauksessa tulla enemmän kuin kaksi tuntia, sillä kemiaa on viikossa kolme kaksoistuntia ja sairaus kaataa yleensä petiin useammaksi kuin yhdeksi päiväksi. Taitava oppilas pystyy kuromaan eron helposti kiinni, mutta entäpä paljon tukea tarvitseva oppilas? Ajattelen, että hänelle on jopa helpompaa kuroa kiinni yhdestä aineesta selkeä kokonaisuus ja saada siihen apua. Tavanomaisessa tilanteessa oppilas jää monesta aineesta vähän jälkeen, mikä voi olla pahempi tilanne: Pieniin yksityiskohtiin on vaikea pyytää apua, mutta aukot oppimisessa voivat siitä huolimatta vaikeuttaa uuden omaksumista. Minusta on mahdollista, että opiskelu kuutostunneittain jopa vähentäisi poissaolojen aiheuttamaa haittaa?
Kurssin nettisivut helpottivat poissaoloja. Yksittäisiltä tunneilta tulee harvoin kerättyä materiaalia nettiin, mutta kuutostunnilla se on ajankäytöllisesti mahdollista. On sitten eri asia, kuinka moni oppilas jaksaa perehtyä oppitunteihin netissä, mutta mahdollista se oli. Sivuilta löytyi päivän ohjelma ja vaihteleva määrä teoriaa ja tehtäviä. Sieltä pystyi myös katsomaan muiden oppilasryhmien tuotoksia.
***
Idea kuutostunteihin lähti yritysvierailuiden mahdollistamisesta. Itse vierailut jäivät kuitenkin vähäisiksi. Teimme kurssin aikana yhden koko päivän vierailun Jyväskylän yliopiston Kemian laitokselle. Tämä vierailu oli oppilaiden keskuudessa kovasti odotettu ja pidetty. Vierailun suunnittelu onnistui yhteistyössä Kemian laitoksen kanssa ja teemat sopivat kurssin aiheisiin saumattomasti.
Yritysvierailuiden sopiminen oli yllättävän hankalaa. Olisin halunnut sopia yritysten kanssa jotain uutta ja luovaa, minkä avulla vierailusta olisi saanut enemmän irti. Keksin monia yritysvierailumalleja, mutta en saanut toteutettua niitä. Yhdessä suosikki-ideassani olisimme käyneet ryhmän kanssa päivän alussa tutustumassa yritykseen ja saaneet sieltä tehtävän. Tehtävä voisi olla esimerkiksi jonkinlainen yrityksen alaan liittyvä valinta perusteluineen, kuten ”Pitäisikö Hankasalmelle perustaa uusi kuparikaivos?” Ideassani oppilaat perehtyisivät ideaan ja esittelisivät tuotoksensa päivän päätteeksi Diili -tyyliin yrityksen edustajalle. Yritys voisi palkita parhaan tuotoksen esimerkiksi heijastimella tai termosmukilla.
Yritykset ovat yllättävänkin innokkaita ottamaan vastaan vierailijoita, mutta uudenlaisten vierailuideoiden esittämiseen pitäisi olla suhteita tai enemmän pokkaa kuin minulla oli. Pitäisi ehkä ottaa yhteyttä suoraan firman johtoon.
Yritin esimerkiksi järjestää vierailun läheiseen metallialan yritykseen. Ensimmäinen soitto vei minut valtakunnalliseen puhelinvaiheeseen, josta sain numeron paikalliseen vaihteeseen. Kaksi puhelua lisää ja minulla oli puhelinnumero, josta piti löytyä oikean osaston vierailijoista vastaava henkilö. Kun numerosta seuraavana päivänä vihdoin vastattiin, ei siitä kuitenkaan vastannut mikään uuden kehittäjä, vaan hyvin ystävällinen sihteeri. En osannut hänen kanssaan lähteä ideoimaan uutta yritysvierailuideaa, vaan jäädyin.
Samantapainen lopputulema oli toisessa yrityksessä, johon soitin. Ennen kuin huomasinkaan, oli ryhmällemme sovittu ihan tavanomainen kierros yrityksen mailla, enkä saanut pyydetyksi muuta. Kierros peruuntui koulun yhteisen tapahtuman vuoksi. Se olisi varmasti ollut ihan mukava, mutta vierailusta saisi enemmän irti, mikäli sitä suunniteltaisiin yhteistyössä koulun ja yrityksen kanssa.
***
Mikä oli kurssin suurin opetus? Henkilökohtaisesti se oli näkökulman vaihtaminen laajempaan. Pääsin hyvässä mielessä irti oppikirjasta, kun jouduin suunnittelemaan kurssin isojen kokonaisuuksien enkä oppikirjan kappalejaon mukaan.
Mikä oli kurssin suurin haaste? Se oli ryhmän hallinta, lankojen pitäminen käsissä vapaan työskentelyn aikana, kun osa tarvitsi apua oppimiseen, osa tekemiseen, osa ryhmässä toimimiseen ja osa oman toiminnan ohjaamiseen tai motivaation löytämiseen. Asiaa helpotti se, että ryhmä oli innokas ja luova ja meillä oli jo viime vuonna syntynyt positiivinen vire.
Mikä oli kurssin suurin anti? Se oli oppilaiden innostus, kun he saivat toteuttaa itseään luovasti. Hetkittäin koin olevani tarinoiden suuri opettaja, jonka oppilaat eivät malttaneet edes lähteä välitunnille. Vastapainoksi koin ajoittain olevani itsekäs haihattelija, joka uhraa oppilaiden oppimisen omien päähänpistojensa vuoksi. Tällaista jatkuvaa reflektointia opettajan työ on.
Olen valmistellut oman koulun opettajille koulutusta arvioinnista. Se on vielä vaiheessa, mutta työn tuloksena syntyi seuraava PowerPoint-pätkä, joka saattaa ilahduttaa arviointia pohtivia.
Monikohan kunta Suomessa aloittaa yläkoulun fysiikan opiskelun mekaniikalla? Perinteisesti fysiikka on kai aloitettu aaltoliikkeellä ja ääni- sekä valo-opilla, kun taas mekaniikka on koluttu läpi kahdeksannella luokalla.
Tomusokeritemppu 