Valtakunnan mediat ovat viime viikkoina suoneet kiitettävästi tilaa Pekka Peuralle ja matematiikan yksilöllisen oppimisen mallille (esimerkiksi Suomen Kuvalehti 34/2015 ja Helsingin Sanomat 6.9.). Asiallisia artikkeleita! Virkistävää että äänessä on ollut opetuksen ”kenttätyöntekijä”, eikä tutkija tai poliitikko.
Viime vuonna opetin kemiaa aavistuksen samaan tapaan. Oppilaat opiskelivat ryhmissä, jotka etenivät omaan tahtiinsa. Tämän lisäksi hyödynsin matematiikassa Peuran lukiokurssin materiaalia ylöspäin eriyttämisessä. Molemmat kokeilut olivat onnistuneita.
Mielestäni yksilöllisen oppimisen malli sopii yläkoulun matematiikkaan paremmin kuin hyvin. Yläkoulussa erot oppilaiden osaamisessa ja motivaatiossa ovat vielä suuremmat kuin lukiossa. Kevään kemian kurssista opimme sen, että vastuun antaminen oppilaille lisää motivaatiota ja tunnetta siitä, että työtä tehdään itseä, ei koulua tai opettajaa varten.
Siirryn pian ajatuksista tekoihin, kun päätin opettaa (tällä viikolla alkavan) 9. luokan geometrian kurssin yksilölliseen tapaan. Kokeista en voi koulun käytäntöjen vuoksi noin vain luopua, enkä ole varma onko yläkoulun oppilas siihen edes kypsä – ainakaan kylmiltään.
Mutta tein seuraavaa:
Jaoin tehtävät kappaleittain kolmeen ryhmään: perustehtäviin, arvosanan 7-8 tehtäviin, ja arvosanan 9-10 tehtäviin. Tarkotuksena siis se, että jokainen tekee oman tavoitteensa mukaan minun valikoimani tehtäväsarjan.
Tein jokaisesta kappaleesta testin, jolla voi tarkastaa osaamisensa. Oppilas tarkastaa testin ohjeiden mukaan itse, ja voi hyväksytyn suorituksen jälkeen siirtyä seuraavaan kappaleeseen. Hylätyn tuloksen jälkeen täytyy palata uuteen rivilliseen perustehtäviä.
Jaksoin urakoida jokaisesta kappaleesta kaksi testiä. Meillä on matematiikan kirjana Kuutio ja sain jonkin verran apua sarjan opettajamateriaaleista. Myös oppikirjan perusrakenne oli hyvä tehtävien jaotteluun eri vaativuusryhmiin. Koska osa testien materiaalista tulee Kuutiolta, en oikein voi niitä vapaasti netissä jakaa.
Tämän lisäksi tein opetusvideoita koulun Peda.nettiin, joskin osa niistä on vasta työn alla. Näin oppilaalla on monipuolinen valikoima erilaisia tiedonlähteitä: oppikirja, kaverit, opetusvideot ja opettaja.
Arvostelussa aion huomioida sekä kokeet että sen, millä tasolla oppilas on tehtäviä tehnyt. Tarkoituksena on, että oppilas ruksii ruudukosta tehtävän aina sen ratkaistuaan. Uskon pystyväni kohtuullisessa ajassa katsomaan jokaisen ruudukon ja tarkastamaan, että se vastaa (ainakin suurimmalta osalta) vihkoa.
Kurssin valmisteluissa oli aika paljon työtä, enkä voi taata laadun olevan kauttaaltaan tasaista tai priimaa. Opetusvideot menivät ”kerrasta purkkiin” ja muitakin osioita voisin hioa viikkoja. Koska aikaa oli rajallisesti, oli pakko pitää rima rohkeasti alhaalla. Uskon silti kokonaisuuden olevan riittävän hyvä toimivan kurssin toteuttamiseksi.
Hyvä fiilis! Odotukseni ovat korkealla. Jos tämä toimii, näen ilomielin vaivaa seuraavankin kurssin kanssa.
Tässä tekemäni tehtävätaulukko ja alla ohjeet sen käyttämiseen: tehtavaruudukko