7 lk kemian työkirja 3.0

Vuosi sitten julkaisin ”uuden opetussuunnitelman kemian työkirjan”, joka oli paranneltu muuteltu versio vanhasta. Olen syksystä saakka katsellut sitä sillä ajatuksella, että jotain pitäisi tehdä. Materiaalissa pitäisi olla selkeästi tavoitteet ykkösenä (tai vähintään näkyvissä) ja sisällöt mielellään hyvällä kakkossijalla. Ja nyt siinä onkin.

Laitoin työkirjaan tavoitteet ja niiden arviointiasteikot heti ykkössivulle näkyviin ja merkitsin vihkon tehtävät niiden mukaisesti. Nyt kirjasta näkee selkeästi, mikä on kunkin tehtävän, tutkimuksen tai projektin tavoite.

ote kemiankirjasta

Mitä hyötyä tästä sitten on?

Tavoitteet ja niiden harjoittelu tulee oppilaalle näkyväksi. Kun joku tuskailee, miksi pitää kotiläksynä etsiskellä ja selittää sanoja, voi havaita, että tämä liityy kemian käsitteiden hallintaan, joka on oleellinen kemian taito. Kun sekoitetaan aineita koeputkessa, selviää, että harjoitellaan tutkimuksen tekemistä, jossa pyritään sekoittelun lisäksi hyvään yhteistyöhön sekä tarkkaan havaintojen tekemiseen.

ote kemiankirjasta 2.png

Työskentely (T2) läpäisee kaiken tekemisen. On opettajasta kiinni, millä keinoin siihen kannustaa ja miten sen tekee näkyväksi. Itse käytän itsearviointia, vertaisarviointia ja keskusteluja oppilaan kanssa. Arviointitaulukko on ollut loistava väline keskusteluun niidenkin oppilaiden kanssa, jotka eivät meinaa päästä tekemiseen kiinni. Tähän tyyliin:
– No niin, tiedätkö mitä pitää tehdä?
(jos vastaus on kyllä)
– Sitten vaan tekemään, niin olet työskentelyssä heti tällä seuraavalla tasolla.
(jos vastaus on en)
– No otetaanpa selvää, niin pääset tähän ensimmäiselle tasolle.

työskentely T2.png

Version 2.0 sähköiset testit ja muut matskut ovat edelleen yhteensopivia. Kappaleen 2 aineentunnistustehtävään löytyy sieltä lista tutkittavista aineista.

Versio 2.0 viittasi kappale- ja sivunumeroilla ikivanhaan Avain-sarjan oppikirjaan, versio 3.0 uudistettuun FYKE-sarjaan.

Työkirja 3.0 kemia 7lk (pdf)
Työkirja 3.0 kemia 7lk (doc)

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos, jonka tekijä on Laura Ketonen, on lisensoitu
Creative Commons Nimeä-EiKaupallinen 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

Mainokset

Kriteeripohjainen arviointi käytännössä

Kirjoitin viime keväänä kriteeriperustaisesesta arvioinnista. Tuolloin olimme Jyväskylässä osana ops-prosessia luoneet kriteerit kaikkiin oppiaineisiin eri (päättö)arvosanoille niin, että niistä syntyi oppimisen polku. Nyt on takana lähes vuosi uutta opetussuunnitelmaa ja ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että aiheesta on jotain uutta jaettavaa.

Ideana Jyväskylän arviointimallissa on se, että oppilas tavoittelee ensin ensimmäistä osaamisen tasoa. Opettaja tarjoaa valitsemiaan näyttömahdollisuuksia, joissa oppilas voi havaita osaavansa tämän tason. Kun oppilas sen hallitsee, siirtyy hän tavoittelemaan seuraavaa taitotasoa, mutta jos ei, hän harjoittelee edelleen ja näyttää osaamisensa myöhemmin.

Ajatuksena on, että jokainen uusi taito on hieno asia. Perinteisessä arvioinnissa vitonen tarkoittaa oikeastaan vain tavoitteiden heikkoa saavuttamista. Taitotasoihin perustuvassa arvioinnissa vitonen puolestaan tarkoittaa, että ensimmäinen osaamistaso on saavutettu. (Jee!) Peruskoulun oppilasaines on hyvin heterogeenista, eikä ole kohtuullista laittaa jokaista tavoittelemaan samaa tulosta. Silloin osalle oppilaista on tarjolla läpi koulu-uran lähinnä epäonnistumisia.

Opettajalle tämä tarkoittaa opetuksen ja arvioinnin muutosta, vähintään ajatuksen tasolla. Perinteistä paperikoetta laadittaessa ei riitäkään, että raahaa koepaperille hyviä kysymyksiä kirjantekijän koepankista ja muuttaa pistemäärän arvosanaksi satunnaisella pistetaulukolla, vaan tehtävät täytyy laatia tarkemmin. En ole itse viime vuosina juurikaan käyttänyt paperikokeita fysiikassa, mutta arviointimuutoksen myötä olen innostunut niistä uudelleen. On mielekästä miettiä minkälainen tehtävä arvioi mitäkin taitoa ja sen tasoa.
Joissain oppiaineissa opettajat ovat taitotasojen perusteella jo suunnitelleet eritasoisia kokeita oppilaan tavoitteiden mukaisesti. Tällöin myös alempiin tavoitteisiin tähtäävä oppilas voi saada kokeestaan kympin.

Tässä esimerkki yhden tavoitteen arviointikriteereistä ja niiden perusteella laaditusta koekysymyksestä.

tiedonhaku
Tiedonhaun arviointikriteerit
kurssikokeen esimerkkitehtävä
Koetehtäviä, jotka mittaavat tiedonhaun kahden ensimmäisen kriteerin hallintaa.

Olen suunnitellut ensi jaksoon uuden opetussuunnitelman mukaista fysiikan kurssia seitsemännelle luokalle ja aion arvioida sen nyt ensimmäistä kertaa puhtaasti kriteerien perusteella. Esittelen heti alussa kaikki tavoitteet ja kriteerit ja niitä lähdemme sitten harjoittelemaan ja jossain vaiheessa arvioimaan. Kevättodistukseen täytyy näytöistä koota numero, ja aion summata sen suoraan kriteereistä. Vaikka opettajan työssä riskit ovat paljon pienemmät kuin vaikka kirurgilla, uusien välineiden kokeileminen jännittää. Vastaako kriteereihin perustuva arviointi paremmin vai huonommin mielikuvaani oppilaan osaamisesta? Motivoiko se oppilasta yrittämään enemmän? Selkeyttääkö se opiskelun tavoitteita? Viekö se opettajalta enemmän aikaa?

Perustan arvioinnin opetussuunnitelman tavoitteisiin T2 (työskentely), T5-T7 (tutkimus), T8 (projektit), T9 (teknologia), T10 (käsitteiden käyttö), T11 (mallien käyttö), T12 (tietolähteiden käyttö) ja T14 (tiedolliset valmiudet). Niitä on monta, mutta toivottavasti ei liikaa. Tavoitteita on pakko arvioida useampana kuin yhtenä vuonna, jos halutaan saada oppilaan kehitys oikeasti näkyviin. Monesta tavoitteesta olen kuitenkin ottanut vain osan kuudesta taitotasosta ja jättänyt korkeammat kriteerit tulevien vuosien tavoitteeksi.

teknologia
Teknologiatavoitteessa on seitsemännellä luokalla käytössä vain kaksi ensimmäistä tasoa.
mallit
Mallitavoitteessa on kuusi tasoa käytössä ja ne liittyvät seiskalla käsiteltäviin sisältöihin. Esimerkiksi sähköön liittyviä malleja ei käsitellä lainkaan.

Verrattuna Jyväskylän virallisiin taitotasotaulukoihin, nämä arviointikriteerit ovat oppilaankielisiä ja lähempänä konkretiaa. Kriteerien sisältö pyrkii olemaan sama. Yritän lisäksi brändätä tavoitteita lisäämällä niihin logot, joita käytän myös opiskelumateriaalissa. Toiveena on se, että oppilas ymmärtää tehtävää tehdessään, mitä taitoa siinä harjoitellaan. Samat logot laitan myös kurssikokeen tehtäviin.

Kaikki seiskan opintojen arviointikriteerit löydät täältä: arviointikriteerit

Kurssin aikana oppilas saa palautetta minulta, ryhmältään ja myös itseltään ja uskon selkeiden tavoitteiden helpottavan tämän formatiivisen palautteen antamista. Summatiivista arviointia olen suunnitellut siten, että osan tavoitteista arvioi oppilas itse (työskentely, teknologia) ja yksi (projekti) arvioidaan oman tutkimusryhmän vertaisarviointina. Opettajalla on näihin veto-oikeus, sillä kaikki yläkoululaiset eivät vielä hahmota tai halua hahmottaa omaa toimintaansa ja osaamistaan.
Yksi tavoite (käsitteet) arvioidaan sähköisellä kokeella, jossa oppilas voi valita seuraavan tason testin, mikäli edellinen on hyväksytysti suoritettu. Näitä suoritusmahdollisuuksia aion antaa useamman oppitunnin alussa. Tutkimustavoitteet arvioin tutkimusraportin ja kolme muuta tavoitetta (mallit, tiedonhaku, tieto) kirjallisen kokeen perusteella.

 

OPS2016 yläkoulun fysiikassa

teknologia4Oletko huomannut, että uudessa opetussuunnitelmassa ei enää puhuta mitään aaltoliikkeestä, äänestä eikä valo-opista: ei heijastumisesta, taittumisesta, linsseistä, peileistä, valonsädemallista eikä silmälaseista.

tiedonhaku3Tämä ei suinkaan ole muutoksista suurin. Päättöarvosana annetaan keväällä 2020 täysin uusin perustein. Päättöarvosanaan vaikuttavat neljätoista arvioitavaa tavoitetta. Näitä ovat muun muassa oppilaan taito etsiä tietoa, ymmärtää fysiikan malleja, käsitellä ja arvioida tutkimuksen tuloksia sekä käyttää teknologiaa fysiikassa. Sisältöjen hallinta on vain yksi neljästätoista arvioitavasta tavoitteesta ja siinäkin mainitaan vain kolme aihealuetta: vuorovaikutus, liike ja sähkö. Ei siis ydinfysiikkaa, maailmankaikkeuden rakenteita eikä lämpöoppia.

Jos unohdetaan järkytys siitä, että sisältöjen hallinta ei enää dominoi mallit 2päättöarvosanaa, seuraa järkytys numero kaksi: Miten ihmeessä opetan ja arvioin niitä kolmeatoista taitotavoitetta?

Noutaja tulee, jos yrittää toteuttaa sekä uutta että vanhaa opetussuunnitelmaa. Jotta saa aikaa ja rauhaa keskittyä uusiin tavoitteisiin, pitää irrottaa vanhasta. Valo-oppi saa lähteä, samoin vipu- sekä painelaskut ja moni muu, jotta aikaa jää esimerkiksi tiedonhaun ja teknologian käytön opiskeluun. Tein viime viikolla surutyötä jättäessäni koulun vanhat ruosteiset työntömitat pois ensi kurssin ohjelmistosta. Minun nuoruudessani työntömitta oli ehkä osa fysiikanopintoja, mutta nykynuorille oleellisempaa on digitaalisen mitan käyttö tai vaikka kännykkäsovelluksella ihan muiden asioiden mittaaminen.

tieto2Opettaja on jäänyt opetussuunnitelman muutoksessa vähälle tuelle, sillä ”uuden opetussuunnitelman mukainen” opetusmateriaali on edelleen hyvin sisältöpainotteista. Uusi opetussuunnitelma näyttää tarkoittavan fysiikan oppikirjoissa sitä, että kaikista yläkoulun sisällöistä on tehty yksi tietokirjamainen teos. Materiaalin kankeasta uudistumiskyvystä kertoo sekin, että en ole nähnyt yhdenkään ”uuden opetussuunnitelman oppikirjan” jättäneen ääni- ja valo-oppia pois, vaan niille on edelleen varattu perinteinen seitsemäsosa kirjan paksuudesta.

työskentely3Se mistä kaikki alkaa, on oppilaan omien tavoitteiden asettaminen ja työskentely niiden saavuttamiseksi. Tämä on fysiikassa ensimmäinen arvioitava tavoite. Jotta oppilas pystyy asettamaan tavoitteita, pitää opettajan pystyä ne selkeästi esittämään. Jotta uudet tavoitteet kirkastuvat opettajalle, täytyy niiden kanssa painia pitkään. Väitän, että ensimmäiset sata tuntia opetussuunnitelmatyössä eivät saaneet minua oivaltamaan mitään oleellista. Pari vuotta säännöllistä puurtamista fiksussa seurassa alkaa pikkuhiljaa vaikuttaa. En ihmettele, että moni turhautuu ja luovuttaa. Joku tulee siihen tulokseen että uusi opetussuunnitelma on perkeleestä, joku ratkaisee ongelman toteamalla, että oma opetus onkin jo valmiiksi uuden opsin mukaista eikä muutosta tarvita.

käsitteet2Kuvittelen ymmärtäväni vähitellen uuden opetussuunnitelman ideaa. Opettajan (ja oppikirjan) tehtävänä ei enää ole tiedon kaataminen oppilaiden päähän. Tiedolla itsessään ei ole nykyään kovin suurta arvoa, sillä sitä on niin helposti saatavilla. Opettaja opettaa sen sijaan oppilasta tutkimaan asioita itse, etsimään, rakentamaan ja käsittelemään tietoa. Miten näitä opetetaan – se on hyvä kysymys, johon meidän on pakko alkaa etsiä ratkaisuja.

Aamunavaus ratkaistu

En ole koskaan nauttinut kuulutuskoppiin menosta. Paine keksiä jotain mielenkiintoista mutta valistavaa sanottavaa koko koulun kuunnellessa ei saa luovuuttani kukkimaan. Vuosi sitten loimme työkaverini Tomin kanssa konseptin, jonka seurauksena aamunavauksen pitäminen on ollut hauskaa ja rentoa – jopa niin rentoa, että olemme välillä unohtaneet valmistautua siihen.

Konsepti on ”Tomin ja Lauran aamushow” eli radiolähetys, johon toinen valitsee ajankohtaisen aiheen (esimerkiksi uutisen aamun sanomalehdestä) ja toinen musiikin. Lähetys alkaa Ylen äänimerkillä ja jatkuu hyvän huomenen tervehdyksellä studiosta sekä juontajien esittäytymisellä. Tästä siirrytään päivän uutiseen, josta keskustellaan sen verran kun juttua syntyy tai aikaa riittää. Loppuun tietysti laitetaan musiikki, jonka soidessa ehdimme naureskella noloimpia kommentteja ja kehua toisiamme ennen luokkaan lähtemistä.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Juontajapariksi ei välttämättä tarvitse pyytää lähintä työkaveria. Valintakriteeriksi voi yhtä hyvin sopia esimerkiksi
a) sinulle mahdollisimman epätodennäköinen juontajapari
b) joku muu, jolla on aamunavausfobia
c) työkaveri, jolla on riittävän huono huumorintaju.

Jos Tomi eksyt blogiini ja luet tämän jutun, ei varmaan jää epäselväksi, millä perusteella pyysin sinua tähän hommaan.

Arviointi – mitä ja miksi?

voikukka2.pngOlen valmistellut oman koulun opettajille koulutusta arvioinnista. Se on vielä vaiheessa, mutta työn tuloksena syntyi seuraava PowerPoint-pätkä, joka saattaa ilahduttaa arviointia pohtivia.

Videon sisältö pähkinänkuoressa on se, että arvioinnin pitää olla merkityksellistä, jotta sitä kannattaa tehdä. Arviointinäkökulmia on monia ja merkityksiä samoin. Tässä niistä on esitelty suurin piirtein neljä.

 

 

 

$ijoituskilpailu

Säännöt:

Opettaja sijoittaa Startup –yritykseenne euron. Tarkoituksena on tehdä tulevan 1,5 vuoden aikana hyviä sijoituksia ja laittaa euro poikimaan. Mahdollinen voitto käytetään koko matematiikanryhmän jäätelöihin keväällä 2019.

Jokainen ryhmä palauttaa kaiken pääomansa kirjekuoressa jokaisen sijoituskokeilun jälkeen opettajalle. Karttunutta pääomaa voi seurata ryhmän nettisivulta pedanetista.

Käytämme matematiikan ryhmän kanssa vuoden viimeiset tunnit yrittäjyysteeman parissa (laaja-alainen tavoite 6). Nähtäväksi jää, miten hyvin projekti ottaa tuulta siipiensä alle, mutta ainakin tänään suurin osa pääsi vauhtiin. Ehdin käydä hyviä keskusteluja kilpailusta, sijoittamisesta, pääomasta, osingoista, osakkeista, voittoprosentista ja monesta muusta.

Euro on niin pieni pääoma, että sen kanssa alkuun pääseminen on hankalaa. Aikaakaan en halua tähän projektiin liiaksi käytettävän, luokkaretkien varainkeruu on oma lukunsa. Oppilaat keksivät kuitenkin hauskoja ideoita lumenluonnista karkinvälitykseen. Puolessa tunnissa syntyi mm. seuraavia ajatuksia:

”Marjat ovat ilmaisia, joten ostetaan sokeria, keitetään hilloa ja säilötään se kierrätyspurkkeihin. Hillot nimikoidaan koulun opettajien mukaan, joten he eivät kehtaa kieltäytyä ostamasta sitä.”

”Myydään pillimehuja koulun välipalamyyntiä halvemmalla.”

”Myydään vessapaperia, aloitetaan kahdesta rullasta ja lisätään myyntiä pääoman karttuessa.”

”Ostetaan kotoa pulla-ainekset eurolla, leivotaan niistä pullaa ja myydään sitä.”

”Ostetaan kotoa ylimääräiset vanhat pikkuautot, pestään ne ja myydään paketteina edelleen.”

Tein projektia varten ryhmäkohtaisen raporttipohjan puolentoista vuoden varalle:
pdf: sijoituskilpailu
word: sijoituskilpailu

Miten arvioidaan tavoitteita?

Peruskoulun uusi opetussuunnitelma esittelee jokaisessa oppiaineissa tavoitteet ja sisällöt. Fysiikassa ja kemiassa on 15 tavoitetta, joita treenataan eri sisältöjen parissa. Päättöarvosana annetaan sen mukaan, miten oppilas on näitä tavoitteita saavuttanut.

Sisältöjä on helppo arvioida ja siihen koulussa on pitkät perinteet. Perinteisin tapa on kirjallinen koe, johon laitetaan kysymyksiä opiskelluista sisällöistä ja saadaan selville, mistä aiheesta oppilaalle on jäänyt jotain korvan taakse ja mistä ei.

Fysiikassa ja kemiassa uudet opetussuunnitelman tavoitteet ovat kuitenkin pääsääntöisesti taitoja, eivät tietoja. Fysiikassa yksi ainoa tavoite (T14) sisältää lähes kaiken tiedollisen oppimisen, kemiassa ihan puhdasta tietotavoitetta ei löydy yhtään.

Kun puhutaan arvioinnista, niin kuin tämän jutun otsikossa, puhutaan hyvin laajasta valikoimasta käytänteitä. Jo tavoitteet itsessään pakottavat käyttämään muutakin kuin opettajajohtoista kokeeseen perustuvaa arviointia.

Ensinnäkin arviointi voi olla oppimista ohjaavaa tai sitä mittaavaa. Osa tavoitteista on jo lähtökohtaisesti sellaisia, että niiden käyttö on merkityksellisempää ohjaavassa mielessä. Tästä esimerkkinä on fysiikan ja kemian T2, joka liittyy tavoitteelliseen työskentelyyn ja oppimaan oppimisen taitoihin. Ei ole mielekästä todeta kurssin lopussa, että oppilaalta puuttuivat opiskelutaidot ja motivaatio, vaan asia täytyy nostaa esiin kurssin aikana ja miettiä oppilaan kanssa pieniä askeleita asian parantamiseksi.

Toiseksi arviointia voi tehdä ainakin oppilas itse, toinen oppilas tai opettaja. Osaa tavoitteista on opettajan vaikea tai mahdoton arvioida. Tästä esimerkkinä on matematiikan T7, jossa tavoitteena on oppia käyttämään matematiikkaa muissa oppiaineissa ja koulun ulkopuolella. Opettaja ei luonnollisestikaan voi vakoilla oppilaitaan näiden vapaa-ajalla, vaan arvioinnissa täytyy nojata oppilaan omaan arvioon.

Miten tavoitteita sitten arvioidaan? Se on iso kysymys, joka pitää ottaa haltuun tavoite kerrallaan. Ensimmäisenä täytyy toki tutustua tavoitteisiin ja pohtia, mitä ne tarkoittavat. Sitten kannattaa miettiä, missä yhteydessä kutakin tavoitetta on hyvä harjoitella. Tämän jälkeen pohditaan, miten tavoite esitetään oppilaan ymmärtämässä muodossa ja millä asteikolla sekä millä keinoin se arvioidaan.

Kirjoitin aiemmin, miten Jyväskylässä oppiaineiden tavoitteet on pilkottu portaisiin, joita pitkin oppiminen etenee. Olen nyt tuo taulukko apunani lähtenyt luomaan oppilaankielistä arviointivälinettä kemian tutkimustavoitteisiin T5 – T7. Näistä T5 liittyy tutkimuksen suunnitteluun, T6 sen toteuttamiseen ja T7 tulosten käsittelyyn.

itsearviointiportaat.pngTavoitteesta T6 tein itsearviointikaavakkeen, sillä totesin, että en mitenkään pysty jokaisen oppilaan työskentelyä luotettavasti arvioimaan. Tarkempia arvioijia ovat oppilas itse tai vaihtoehtoisesti hänen tutkimusryhmänsä. Tästä poikkeuksena ovat portaikon ensimmäiset tasot, joiden kipuamisen voi todentaa vaikka testin tai koekysymysten avulla.

Tämän kaavakkeen on tarkoitus sopia tutkimukseen kuin tutkimukseen, kunhan ottaa huomioon, että yksinkertaisessa tutkimuksessa portaissa pääsee vaativaa korkeammalle. Summatiivisessa arvioinnissa tärkeintä on se taso, jolle oppilaan toiminta vakiintuu.

itsearviointiportaat arvosanallaAskelmat vastaavat Jyväskylän taitotasotaulukoissa päättöarvosanoja. Minun mielestäni oppilaiden ei pidä olla tietoisia näistä ainakaan seiskan alkuvaiheessa. Siinä vaiheessa jokainen kehitysaskel on juhlan paikka ja jokainen oppilas kehittyy omaa tahtiaan. Tein taulukosta kuitenkin tällaisen opeversion, jossa arvosanat näkyvät.

Tässä arviointiportaat kokonaisuudessaan:
Tutkimuksen itsearviointi
Tutkimuksen arviointi_arvosanoilla