Oppilastahtisen kemiankussin päätösj

Kemian kokeilukurssi tuli päätökseen. Oppilailta keräämäni palaute oli hyvää ja tykkäsin itse! Aion varmuudella jatkaa kurssin opettamista oppilastahtiseen tapaan. Lyhyesti plussat ja miinukset:

+ Omatahtinen opiskelu tuntui poikkeuksetta oppilaista mukavalta. Oppitunnit sattuivat olemaan pitkän päivän päätteeksi sekä aikaisin aamusta, mutta oppilaat kommentoivat jaksaneensa hyvin, kun töitä pystyi tekemään omaan tahtiin.

+ Omatahtinen opiskelu tuntui meistä opettajista vapauttavalta. Myöhäiset iltapäivätunnitkaan eivät olleet raskaita. Kahden ryhmän ja opettajan työpanoksen yhdistäminen toi mukavaa liikkumavaraa omaan toimenkuvaan.

+ Teimme periaatepäätöksen vähentää niskaan hengittämistä ja komentelua ja antaa vastuuta oppilaille. Tuntui järkevältä keskittyä niihin, jotka olivat valmiita oppimaan ja tarvitsivat apua.

+ Oppilaat ottivat yllättävänkin hyvin vastuuta omasta työskentelystään. Ensimmäisen kahden viikon jälkeen tuntui ajoittain, että meitä opettajia ei enää niin tarvittukaan.

– Hiihtoloman aikana tapahtui itseohjautuvuudessa takapakkia. Lomaa seuraava viikko oli osalla pelkkää kuulumisten vaihtoa ja päämäärätiedotonta käytävällä oleskelua.

+ Laboratoriotöiden laatu oli parempi, kun ne tehtiin omaan tahtiin laboratorioluokassa. Kaikki työt tehtiin samaan työkirjaan ja arvosteltiin kurssin lopussa. Ryhmät tulivat tekemään töitä keskimääräistä paremmin valmistautuneina.

+ Enemmistö koki oppineensa asiat tällä tavoin tavallista paremmin. Arvosanojen keskiarvo oli korkea.

– Muutama kärsi vähäisemmästä kontrollista, mikä näkyi arvosanassa. Nämäkin oppilaat sanoivat tykänneensä opiskelusta, mutta tulokset olivat kauniisti sanottuna vaatimattomat.

– Kurssimonisteen arvostelu teetti opettajille useamman tunnin ylimääräistä työtä, mikä tuntui jakson vaihteessa isolta hommalta.

+ Tuntui hyvältä perustaa kurssiarvosana muuhunkin selkeään näyttöön kuin kokeisiin.

– Kurssin aikana iski kevään pahin flunssaepidemia. Pahimmalla kerralla oli 16 hengen ryhmästä puolet sairaana. Pelotti että koko systeemi romahtaa.

+ Sairastuneet tekivät hyvin töitä kotona. Tätä auttoi se, että paikalla olleet lähettivät poissaolijoille viestiä mitä olivat koulussa tehneet. Ryhmäpaine motivoi pysymään kärryillä.

EDIT: Maitomuovin ohje löytyy täältä.

Kemian kurssi omaan tahtiin

Kemian omatoiminen opiskelu on alkanut mukavasti, juuri niin hyvin kuin saatoin toivoa. Ysiluokkalaiset ottivat idean hyvin vastaan ja vaikuttavat olevan pääsääntöisesti tarpeeksi kypsiä ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja aikataulustaan.

Kurssia opiskellaan ja edetään yhdessä ryhmän kanssa ja ryhmien muodostaminen olikin yksi niistä asioista, joka etukäteen tuntui jännittävimmältä ja hankalimmalta hallita. Miten ryhmät pitäisi muodostaa?

Päädyin antamaan oppilaille vastuuta myös tässä asiassa. Pyysin oppilaita ehdottamaan itselleen mieluista ryhmää (paperilla) ja sitä ennen miettimään asiaa kahdesta näkökulmasta: siitä että työskentely olisi mukavaa ja siitä että rymäläisillä olisi kaikilla suunnilleen samat tavoitteet opiskelun suhteen. Tästä syntyi luokassa hyvää keskustelua! Oppilaat oma-aloitteisesti pohtivat omaa tavoitearvosanaansa ja kertoivat sen myös muille. Jätin itselleni lopullisen päätäntävallan, mutta en joutunut muodostamaan mitään ryhmää vastoin kenenkään toiveita.

Kurssimoniste – vihkon ja työkirjan risteytys – on toiminut hyvin. Kun vihkot tullaan arvostelemaan, on työn jälki ollut laadukasta. Vihkon lopussa on työselostuspohjia ja niidenkin täyttäminen on ollut aivan toisen tasoista kuin normikurssin vihkoon raapustetut havainnot. Ryhmät ovat myös valmistautuneet labrojen tekemiseen paremmin, kun työn tarkoitus täytyy kirjata ylös, samoin siihen tarvittavat aineet ja välineet. Lyhyt itsearviointi jokaisen kappaleen lopussa tuntuu sekin järkevältä pysähtymiseltä ennen seuraavaan asiaan etenemistä. 

Nettisivut – orgaanista.wordpress.com – ovat palvelleet ihan hyvin, mutta statistiikka on kertonut, että kolmestakymmenestä oppilaasta vain noin kymmenen käy selailemassa sivuja keskimääräisellä oppitunnilla. Opetusvideot ovat listan häntäpäässä – niitä on katsottu vain noin kymmenen kertaa ja tänään sain suorasanaisen palautteen siitä, että ensimmäinen video oli tylsä. Se on varmasti totta ja voin luvata että tylsiä ne ovat kaikki! Pitäisikö opetusvideon sitten olla hauska? Ei kai siitä ainakaan haittaa olisi.

orgaanista.wordpress.com

Parasta kurssissa on tähän mennessä ollut se, että olen nähnyt oppilaiden ottavan vastuuta opiskelustaan ihan uudella tasolla. Yllättävät tyypit ovat ottaneet roolia ryhmän henkisinä johtajina. Ryhmät ovat tehneet töitä kukin omalla tavallaan – osa tehokkaasti nenä kirjassa ja kurssimonisteessa, osa kännykällä selaillen, osa koulun käytävällä makoillen ja muistiinpanoja tehden. Ja tietysti on pari ryhmää, joiden herääminen työntekoon on vielä vaiheessa. Toivon että se jokaisella kuitenkin tapahtuu! Voihan karboksyylihappojen rakennekaavojen osaaminen tulla tarpeeseen, mutta elämässä vielä enemmän hyötyä on kyvystä ohjata omaa toimintaa ja oppi uutta. Siis ihan itse, eikä niin että joku koko ajan hengittää niskaan.

EDIT: Lisäsin muihin materiaaleihin työkirjan ladattavana word-tiedostona, mikäli joku haluaa ottaa ja muokata. Linkki sivulle.

1 + 1 = valmis työkirja

Kemian kurssin työkirja on valmistunut tänään. Viime hetken säätöjä tehdessäni virkistyin, kun muistin, että kyseessä on opetuskokeilu. Työkirjan ei tarvitse olla tässä vaiheessa täydellinen ja vaikka se olisikin, on edessä joka tapauksessa kymmeniä tunteja epätäydellistä luokkahuonetyöskentelyä. That’s life!

Kopiokoneenlämmin monistenippu siististi nidottu vihkonen sai hymyn korviin. Sivut jakautuivat kauniisti siten, että yksi aihe tuli aina yhdelle aukeamalle. Pienokaista oli haudottu pitkään ja viimein se putkahti maailmaan!

Vihkonen alkaa vaatimattoman näköisesti. Ensimmäiset kolme kappaletta opiskelemme normaaliin tyyliin opettajajohtoisesti, niiden kohdalla on monisteessa tyhjän näköistä. Sitten päästään vauhtiin: omatahtista opiskelua ryhmässä, itsearviointia, valinnan vapautta, vastuuta omasta työtahdista ja oikeus jopa valita oma koepäivä.

Kurssimoniste on tehty toimivaksi vanhemman Avain-kirjasarjan kanssa. Siitä siis ovat peräisin sivunumerot ja kappalejaot.

Ja nyt tästä, ta-daa, pääset ihastelemaan tuotosta: Orgaaninen työkirja.

Oppikirjan ja vihkon pyhä liitto

Omassa nuoruudestani, kultaisella 90-luvulla meillä oli fysiikassa ja kemiassa käytössä sekä oppikirja että työkirja. Heikentynyt taloustilanne on monella paikkakunnalla johtanut sittemmin työkirjoista luopumiseen. Samalla on vahvistunut oppikirjan ja vihkon käyttö. Jaan yleensä molemmat oppilaille heti ensimmäisellä tunnilla ja turvaudun niiden apuun loppuun saakka. Olen tietoisesti pyrkinyt välttämään turhia lippusia ja lappusia, ne ovat joko hukassa tai silppuna koulun käytävillä.

Voimakaksikko?!

Miten niin pyhä liitto? Siksi että huomaan suhtautuvani ylenpalttisella varovaisuudella vallitsevan käytännön muuttamiseen. Siksi, että olen huomannut monen karsastavan, kun mietitään vihkomuistiinpanoista luopumista. Ja siksi että se itsestäkin tuntuu mukavan turvalliselta, vähän kuin tuttuun kainaloon käpertyminen kotisohvalla.

En kuitenkaan ole törmännyt yhteenkään tutkimukseen, jossa vihkolla ja kirjalla olisi saavutettu erityisen hyviä oppimistuloksia. Minun mielestäni kyseessä ei myöskään ole ylivoimaisen innostava kombinaatio, saatikka sellainen taktiikka, jota käytännön elämässä tulisi myöhemmin hyödynnettyä.

Kevään kemian kurssin kokeilussa tulemme rikkomaan perinteisen mallin, tosin varsin maltillisella tavalla. Vihkon sijasta käytämme itse tehtyä työkirjaa ja oppikirjan rinnalle tulee tietolähteeksi kurssin blogisivut. Kivaa itse tehdyssä on se, että blogisivut ja työkirja voivat keskustella keskenään. Esimerkiksi työkirjan vastauksia voi julkaista blogisivuilla (salasanan kanssa tai avoimesti). Oman työkirjan tekeminen oli kohtuullisen kokoinen vaiva, eikä sen tulostaminen ja nitominen kopiokoneella tule tavallista vihkoa kalliimmaksi. Toki materiaalia tehdessä täytyy olla hyvin selvillä siitä, mitä aikoo kurssilla tehdä. Etukäteissuunnittelu maksaa kuitenkin itsensä takaisin kurssin kuluessa. Jos työkirja näyttää olevan hyödyksi opetuksessa, voisin kuvitella tekeväni sellaisia useampiakin.

Työkirja on vielä viimeistä silausta vailla, joten sen esitteleminen saa odottaa. Kurssin blogisivujen tämänhetkiseen tilaan voi sen sijaan käydä tutustumassa. Osoite on orgaanista.wordpress.com

1 + 1 = ?

Jouduin pari viikkoa sitten työmatkalla pyörä/auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena vietin kaksi viikkoa sohvalla, märkä pyyhe polven päällä. Kärsivällisyys joutui koetteille, samoin istumalihakset.

Ihan pelkälle miinukselle pariviikkonen ei kuitenkaan jäänyt, sillä odottamattoman vapaa-ajan seurauksena sain kehiteltyä ensi vuonna alkavaa opetuskokeilua paljon pidemmälle kuin olisin ikinä uskaltanut unelmoida.

Koulussamme jokainen opettaja tekee ensi jaksossa jonkinlaisen opetuskokeilun. Minä teen kokeilun toisen opettajan kanssa siten, että yhdistämme kemianryhmämme. Oppilaat opiskelevat pienissä ryhmissä normaalia omatoimisemmin. Toinen luokkatila valjastetaan teoriaopintoihin ja toinen laboratoriotöihin. Ohjaamassa on kaksi opettajaa ja yksi ohjaaja.

Ryhmien on tarkoitus edetä omaan tahtiin, ensin opiskella teoriaa ja sitten tehdä siihen liittyvä oppilastyö. Kokeeseenkin saa kerrata ryhmän kanssa ja sen voi suorittaa silloin kun on siihen valmis. Kokeen jälkeen voi siirtyä seuraaviin aiheisiin ja niiden jälkeen suorittaa kurssin toisen kokeen. Nopeimmille on toisen kokeen jälkeen tarjolla ylimääräistä materiaalia sekä pidempiä labratöitä.

Sohvaviikkojen aikana sain tuotettua omatoimisen opiskelun tueksi kurssille blogisivut. Sivuille laitoin muistiinpanot ja lyhyet opetusvideot kappaleista sekä vähän muuta materiaalia, kertaustehtävien vastaukset ja ylimääräisten laboratoriotöiden ohjeita. Toinen suuri tuotos oli kurssin työkirja, jossa on kappaleisiin liittyviä tehtäviä, kertaustehtäviä sekä työselostusten pohjia.

Jotain asioita on mahdotonta tietää etukäteen. Miten oppilaat lähtevät mukaan kokeiluun? Hullaannuttaako lisääntynyt vapaus sopivasti vai liikaa? Löytyykö ysiluokkalaiselta intoa ja itsekuria ottaa vastuuta omasta tekemisestä? Entä miten me opettajat löydämme roolimme oppimisen ohjaajana, kun se perinteinen opettajan malli on syvällä selkäytimessä, niin oppilailla kuin meillä itsellämme?

Ja mikä on kahden opettajan mallin synergiaetu? Mitä on 1 + 1 ? Ainakin se on tervetullutta vaihtelua opettajan melko yksinäiseen työnkuvaan.