Onneksi kokeilut välillä onnistuvat. Tuntuu hyvältä!
Tein tänä syksynä sellaisen kokeilun, jossa koko seitsemännen luokan avaruus-osuus (eli noin 1/3 koko fysiikan kurssista) toteutettiin projektin muodossa. Suunitelmissa yhdistyi monta asiaa jotka tuntuivat etukäteen innostavilta:
- Roolileikki
- Mielikuvituksen käyttö
- Työskentely ryhmässä
- Yhteistyö ryhmien välillä
- Sähköinen työskentelyalusta
Esittelin projektin suurieleisesti ensimmäisellä kerralla. Ideana oli se, että NASA oli palkannut meidän ryhmämme suunnittelemaan matkaa ja siirtokuntaa Marsiin.
Työskentelyn alustana käytin blogia. En jakanut oppilaille mitään oikeuksia blogiin, vaan oppilaat tekivät työtä etukäteen luomilleni Padleteille, joiden linkit löytyivät blogista.
Padlet on eräänlainen sähköinen seinä, johon voi lisätä post it -lappuja. Lapuille voi laittaa tekstiä ja kuvia. Padletin käyttö onnistuu niin tietokoneella, padilla kuin kännykälläkin.
Ensimmäisellä tunnilla esittelin projektin, minkä jälkeen siirryimme tietokoneluokkaan. Siellä tarkoituksena oli koota luokan yhteiselle padletille kaikenlaista hyödyllistä pohjatietoa Marsista. Kotitehtävän laitoin joka kerralla blogin sivulle. Ensimmäisenä kotitehtävänä piti miettiä mitä osa-aluetta siirtokunnan perustamisesta haluaisi kehitellä. Olin itse valmistellut seitsemän vaihtoehtoa, joista toiset olivat teknisempiä, toiset humaanimpia. Toivoin vastauksia kotitehtävään ensisijaisesti Padletille, johon kotitehtävästä oli linkki. Toissijainen vaihtoehto oli oma fysiikanvihko.
Toisesta tunnista eteenpäin oppilaat työskentelivät kahden-neljän hengen ryhmissä ja vastasivat omasta osa-alueestaan. Tarkoituksena oli tehdä yhteistyötä eri tiimien kanssa ja sovittaa suunnitelmat yhteen. Esimerkiksi kakkosryhmä päätti, minkä kokoisen ryhmän lähettää Marsiin, ja kolmosryhmän tuli ottaa tämä huomioon siirtokunnan leirin suunnittelussa. Käytännössä yhteistyö tiimien välillä jäi melko pieneksi, mutta koska homma toimi muuten, annoin työskentelyn edetä omalla painollaan.
Matkan suunnittelun ohessa tutustuimme joka kerta avaruuteen jostain näkökulmasta. Maailmankaikkeuden mittakaava, josta blogissa aiemmin kirjoitin, oli yksi väline. Kun keräsin palautetta projektista, ainoa toive, joka löytyi useammasta paperista, oli se, että heti alussa opiskeltaisiin enemmän teoriaa avaruudesta.
Miten projekti sitten sujui? Todella hyvin! Seitsemäsluokkalaiset lähtivät heti mukaan ja työskentelivät innokkaasti, asiallisesti ja sitkeästi loppuun saakka. Kuulin tämän projektin aikana enemmän tieteellistä argumentointia kuin millään aiemmalla kurssilla koskaan. Olin monta kertaa aivan liikuttunut siitä miten hienosti homma toimi. Keskustelu kiihtyi esimerkiksi kerran niin kovaääniseksi, että pyysin ryhmää siirtymään tietokoneluokasta käytävään väittelemään. Viiden minuutin jälkeen pojat palasivat takaisin luokkaan, asiasta oltiin päästy sopuun.
”Tärkeintä on matka, ei päämäärä.”
Lopputuotos projektissa oli ryhmän oma padletti, jonka talletin kuvana blogiin. Näitä voi katsella Mars-blogista ”tiimien vastuut” -kohdasta. Tuotokset olivat hyviä, mutta itse prosessi oli tällä kertaa vielä monin verroin hienompi. Sähköisen esityksen lisäksi jokainen ryhmä esitteli oman suunnitelmansa muille luokan edessä.
”Onko kenelläkään kysymyksiä?”
Toisin kuin yleensä esitelmien jälkeen, tällä kertaa kysymysiä ja kommentteja tuli niin paljon, että jouduin aikataulun vuoksi rajoittamaan niitä. Ja nyt kemian kurssilla oppilaat ovat viitanneet Mars-projektiin. Itsekin ajattelin hyödyntää sitä esimerkkinä tulevissa aiheissa. Kerrankin on jotain mihin viitata kun puhutaan painovoimasta, ilmanpaineesta, tietyistä alkuaineista, säteilystä jne.
Olen käyttänyt tätä seiskaluokan fysiikan avaruusjutuissa, kun ollaan tutkittu maailmankaikkeutta. Viimeksi koko tunti hujahti, eikä riittänytkään, kun ehdin zoomata ihmisestä maailmankaikkeuteen ja vastata oppilaiden kysymyksiin.
Tomusokeritemppu 