Aihearkisto: Ilmiöpohjainen

Termosprojekti

Opettaminen on parhaimmillaan aivan älyttömän mukavaa!

image.jpeg

Tärkein yksittäinen asia työviihtyvyyden maksimoimiseksi on se, että oppilaat ovat motivoituneita tekemään sitä, mitä heiltä odotetaan. Opettaminen maistuu, kun ryhmä haluaa oppia. Ja kääntäen: on varsinaista tervanjuontia opettaa ryhmää, jota ei kiinnosta, ei ole motia, ei jaksa.

Niinpä on ensiarvoisen tärkeää saada oppilas motivoitua, myös oppilaan itsensä kannalta. Motivaatio ja oppiminen korreloivat positiivisesti keskenään.

Motivaatio voi syntyä siitä, että pitää opiskeltavaa asiaa tärkeänä elämän kannalta. Toinen asia, joka motivoi on se, että tehtävä on yksinkertaisesti riittävän kiinnostava ja riittävän helposti lähestyttävä.

Tällaiseksi motivoivaksi tehtäväksi osoittautui termosastian tekeminen. Olen aiempina vuosina käyttänyt tähän kaksoistunnin, mutta nyt laajensin työtä projektioppimisen hengessä kuuteen tuntiin.

Tehtävänä oli suunnitella termosastia, joka pitää mahdollisimman hyvin lämpimänä 2 dl kuumaa vettä. Oppilaat suunnittelivat ja toteuttivat astian kahdella ensimmäisellä kaksoistunnilla ja kolmannella kerralla testasimme astioiden toimivuuden.

nayttokuva_termari.png

Testiosiossa ryhmät seurasivat lämpötilan kehitystä minuutti kerrallaan omaan paperiinsa ja kirjasivat yhteiseen Excel-taulukkoon luokan valkokankaalle tulokset viiden minuutin välein. Tulihan niitä erojakin!

Kaikki tämä oli riittävän yksinkertaista ja kiinnostavaa, vaikka oli ryhmäkin jo lähtökohtaisesti innostunut ja lahjakas. Asiaan liittyvä teoria on jokaisen hallittavissa: johtuminen, säteily ja virtaaminen. Opettaminen oli puhdasta nautintoa kuuden tunnin ajan. Suosittelen lämpimästi.

Ohjeistus, moniste ja Excel-taulukon pohja löytyvät koulun sivuilta pedanetistä.

Punakaaliprojekti

Nyt haluan esitellä ystäväni punakaalin. Tässä projekti, joka vaatii yhden kauppareissun (kun ostat kaalin) ja hetken labrassa (kun sekoitat kaksi liuosta). Sen jälkeen voitkin nauttia oppilaiden omantoimisesta työskentelystä ja kekseliäisyydestä – ja kaalin tuoksusta. Projekti on tarpeeksi selkeä, jotta kaikki pääsevät mukaan keksimään ja kokeilemaan, mutta siinä riittää syvyyttä ihan lukiotasoon saakka, jos on valmis kaivamaan.image

Projektiin olen käyttänyt yhteensä 6 tuntia. Olen aiemmin pitänyt hapoista, emäksistä ja neutraloitumisesta kirjallisen kokeen, mutta nykyään arvostelen tämän projektin, en pidä lainkaan kirjallista koetta. Työ sopii mukavuudessaan myös lukukauden viimeisille tunneille, asialliseksi viihteeksi.

Projektissa jokainen ryhmä keittää punakaalista indikaattoriliuoksen, valmistaa sitä käyttäen pH-paperia ja tutkii näiden avulla erilaisten kotoa, koulusta ja luonnosta löytyvien aineiden pH:n. Lisäksi tehtävänä on laimentaa kennolevylle pH:t yhdestä kolmeentoista ja saada selville indikaattoriliuoksen sävy jokaisessa näistä. Tämä on sellainen työvaihe, jonka voi halutessaan jättää heikommilta oppilailta pois.

Projektissa parasta on se, että siinä tulevat monipuolisesti esille tekemisen taidot, asiasisällön ymmärtäminen, sekä luovuus.image

Luovuus pääsee kukoistamaan siinä, kun ryhmät keksivät tutkittavia aineita ja kehittelevät niiden käsittelyä. Joka kerta joku tekee uusia keksintöjä. Viimeksi joku keksi tutkia tuhkaa (emäksistä, mistä seurasi hyvä keskustelu siitä miksi). Yksi ryhmä hienonsi taululiidun palasen huhmareessa ja liuotti veteen. Yhdet hakivat ulkoa myrkyllisiä marjoja ja puristivat niistä mehua. Joku keksi keittää kemian välineillä kahvia (hyvä kertaus liittyen uuttamiseen ja suodattamiseen). Yhdellä ryhmällä on tälläkin hetkellä karkki koeputkessa liukenemassa, jotta sen pH:n pystyisi ensi tunnilla mittaamaan.image

Työn tulokset olen kerännyt kuvina pedanettiin. Sinne olen myös laittanut ohjeet. Viimeksi en saanut varattua koulun tabletteja, mutta tekeminen onnistui omilla älylaitteilla.

Tässä ohjeet projektiin: Indikaattoriprojekti

Ilmiömäinen idea

imageUuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen pitäisi olla ilmiöpohjaista, projektimuotoista ja oppimisen pitäisi tapahtua aidoissa ympäristöissä. Pitäisi lähteä ulos luokkahuoneesta.

Mutta kuinka sieltä luokasta ehtii mihinkään lähteä? Ja miten puolessatoista tunnissa ehtii paneutua kunnolla mihinkään projektiin? Pitäisi varmaan pitää kaikki viikon fysiikantunnit samana päivänä.

!!!

Tajuntaa laajentava ajatus. Kysäisin heti apulaisrehtorilta asiaa. Ilmeisesti kokeilun järjestäminen ei ole lukujärjestysteknisesti mitenkään mahdotonta. Se voisi periaatteessa onnistua jo ensi vuonna. Ja se tarkoittaisi kahdeksasluokkalaisille kuutta tuntia fysiikkaa tai kemiaa yhteen putkeen. Siinähän ehtisi vaikka mitä.

Mutta sitten pitäisi miettiä opetus ihan uusiksi. Eihän kuudesta tunnista voisi pitää puoltakaan opettajajohtoisena. Teoriaakaan ei voisi lykätä samassa suhteessa kuin nyt. Homman pitäisi perustua aivan jollekin muulle, ei voisi vetää samoilla vanhoilla.

Niinpä!

Tarkoitan sitä, että moni muutos laimistuu, kun tulee ajautuneeksi takaisin vanhaan. Väitän, että pidämme koulumaailmassa kiinni monista asioista, jotka eivät ole lainkaan välttämättömiä tai edes hyödyllisiä. Emme vain näe, millä muulla tavalla asiat voisi tehdä. Tämän vuoksi suuri muutos voi olla pientä helpompi toteuttaa.