Arviointi – renki vai isäntä

Luin pari kuukautta sitten rouvaopettajan blogista jutun, jonka loppuosassa kirjoittaja haastaa muuttamaan retoriikkaa, jota opettajana käytän. Retoriikka nimittäin vaikuttaa suuresti tapaani toimia. Hän kannustaa luopumaan muun muassa sellaisista sanoista, kuin opettaa, opetustuokio, opettaja, jaksokoe, puhuttelu jne.

Kirjoitus jäi alitajuntaani elämään. En muistanut tarkkaa sanalistaa, vaan pyrin välttämään kaikkia ulkoiseen motivaatioon eli arvosanoihin ja erityisesti kokeisiin liittyviä lausahduksia. Monta kertaa sain itseni rysän päältä kiinni. Joitain asioita tuntui olevan naurettavaa tai mahdotonta perustella millään muulla kuin koeosaamisella. Esimerkki: ”Yksivartisessa vivussa voimien vaikutuspisteet ovat tukipisteen samalla puolelle, mutta kaksivartisessa vivussa eri puolilla tukipistettä.”

Retoriikan muuttaminen on muuttanut tapaani toimia. Joudun miettimään, pystynkö perustelemaan asian opiskelun. Mikäli en pysty, jätän sen käsittelemättä tai joskus, kun se on OPSiin kirjoitettu, jätän sen sivuosaan. En ole huomannut oppilaissa motivaation laskua, vaikka emme opiskelekaan korostetusti kokeita varten.

Processed with MOLDIV

Pieni muutos on tuottanut myös uutta ajattelua. Olen sisäistänyt, että vuoden kestävä, yli tuhattuntinen koulutyö ei voi perustua kesän kynnyksellä annettavaan numerokimaraan. Jos joku oppilas (tai opettaja) niin ajattelee, hänet pitäisi tästä ajattelusta vapauttaa.

Ajatusleikki: Entä jos meidät opettajat vapautettaisiin numeroiden antamisesta? Menisikö kaikki ihan pelleilyksi? Laiskoteltaisiin vaan, oppilaat ja opettajat? Tätähän moni pelkää. Tai jos opettajat pitäisivät selkärankansa suorana, niin tekisivätkö oppilaat kuitenkaan enää mitään?

Jos meiltä opettajilta vietäisiin mahdollisuus arvosanojen antamiseen, se ei minusta olisi maton viemistä jalkojen alta. Meille jäisi vielä monta asiaa jäljelle: oppimisen mielekkyys, opinnoissa etenemisen mahdollistaminen, kannustus, muu suullinen palaute, muiden esimerkki. Uskon, että ilman arvosanojakin oppilaat tulisivat tunneille, tekisivät töitä ja oppisivat. Ainakin alun murrosvaiheen jälkeen.

Mietin, estääkö numeroihin tähtäävä oppiminen opettajaa arvioimasta opetustaan objektiivisesti? Opetanko joitain asioita vain siksi, että olen niitä joka vuosi kokeessa kysynyt. Opettaisinko eri tavalla, ellen voisi perustella toimintaani kokeilla ja arvosanalla?

En haluaisi numeroista kokonaan luopua, mutta haluaisin kokeilla, mitä tapahtuisi, ellen jollain kurssilla antaisikaan numeroita. Olisivatko näytöt heikompia? Olisiko työskentely saamattomampaa? Vai olisiko kenties motivaatio aidompaa?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s