Yksilöllisen oppimisen tuloksia.

Yksilöllisesti suoritetun matikankurssin ensimmäinen koe on nyt takana ja pääsin vitonennäkemään, minkälaisia tuloksia yksilöllisellä opiskelulla on saatu.

Hyvin vaatimattomia!

Tuntui karsealta korjata kokeita, kun niin moni jäi viime kokeen tasosta numeron tai kaksikin. Pääsin tunnelmaan, jossa koin olleeni ajattelematon, lapsellinen ja jopa itsekäs, kun lähdin kokeilemaan uutta.

Alkushokin jälkeen muistin kuitenkin ajatelleeni oppilaiden parasta. Yritin löytää ryhmälle motivoivamman tavan opiskella ja toivoin voivani opettaa ysiluokkalaisia ottamaan vastuuta. Ja valmistauduinkin huolella. Jännää, miten yhdessä huonossa hetkessä tämä kaikki unohtui.

Ja pilven hopeareunuksena löytyi muutamia, jotka pärjäsivät jopa paremmin kuin aiemmin. Keskiarvo oli kuitenkin viime kertaa matalampi, siitä ei päästä mihinkään.

Palautin kokeet oppilaille kahden kesken ja kyselin ajatuksia yksilöllisestä opiskelutavasta ja oman opiskelun toteutumisesta. Tilastolliseen tutkimukseen riittämättömästä joukosta löysin vahvan korrelaation oppilaan oman toiminnan ja onnistuneen koesuorituksen välillä: Kokeessa pärjäsivät hyvin kaikki ne, jotka kertoivat antaneensa itselleen kotitehtäviä ja työskennelleensä kotona. Tämän varmaankin liittyy yleisemminkin vastuun ottamiseen omasta opiskelusta. Se, joka ei osaa eikä ymmärrä ottaa vastuuta, opiskelee paremmin kun opettaja on koko ajan hengittämässä niskaan ja sanelemassa rytmin. Ja ilman jatkuvaa ulkopuolista kontrollia oma suoritus jää vaatimattomammaksi.

Pienessä itsesäälissä totesin, että tässä ryhmässä minun tärkein tehtäväni ei ole opettaa. Tärkein tehtäväni on valvoa, etteivät kännykät ole esillä, ettei mopon pakoputkista puhuta liian pitkään, ettei tökitä kaveria kynällä selkään, vaan opiskellaan. Ja vielä pitää huolta, ettei istuta lippis päässä, ettei silputa paperia lattialle, eikä käydä tunnin aikana vessassa, vaan välitunnilla. Ja siinä samalla luoda luokkaan mukava ja innostunut opiskeluilmapiiri.

No, yritys jatkuu.

Kollegani käytti tekemiäni materiaaleja meidän koululla oman ryhmänsä kanssa ja hänellä tulokset olivat hyviä. Oppilaiden palaute oli positiivista ja (saman kokeen) tulokset mukavia.

Voihan olla että vastuun ottamiseen ehtisi kasvaa jäljellä olevan lukukauden aikana, mutta en uskalla jatkaa yritystä pidemmälle näin puhtaaksiviljeltynä. Aion säilyttää tehtäväruudukon, josta rastitaan yli suoritetut tehtävät. Ruudukon perusteella on helppo antaa arvosana tuntityöskentelylle ja ruudukosta saa sairaana oleva oppilas vinkkiä siihen, mitä kannattaa kotona opiskella.

Aion kuitenkin pitää jonkinlaisen takarajan mukana opiskelussa eli opettaa joka tunnin alussa yhden asian ja pakottaa hitaimmat siirtymään sitä mukaa eteenpäin ja tekemään tekemättä jääneet tehtävät kotitöinä.

Jatkan asian kehittelyä. Tässä uudessa kompromissitaktiikassani luovutaan niin monesta tärkeästä, kuten siitä, ettei uuteen asiaan kannata mennä, ennen kuin hallitsee vanhan. Palaan asiaan, kun keksin jotain toimivaa tai ainakin siltä tuntuvaa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s