Kurssi ilman (perinteisiä) kokeita

Puoli vuotta sitten uhosin pitäväni nyt meneillään olevan fysiikan kurssin ilman kokeita. Olin jo jättää leikin kesken muiden projektien viedessä huomioni, mutta päädyin tänään siihen, että pidän kuin pidänkin kurssikokeen epäsovinnaisella tavalla.

Tärkein syy päätökseen oli maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrä ryhmässä. Olisin joka tapauksessa joutunut selkokielentämään koetta ja järjestämään mahdollisuuden suulliseen täydentämiseen ja tukisanalistaan. Nyt luokan jokainen oppilas pääsee nauttimaan samoista eduista ja haasteista.

Koe koostuu kolmesta osasta.

Ensimmäinen ja suurimman painoarvon saava osuus kokeesta on viiden minuutin suullinen osuus. Käytämme ennen koetta kaksoistunnin kokeeseen valmistautumiseen mielekkäällä tavalla. Kaksoistunnin aikana jokainen oppilas tekee antamistani kurssin käsitteistä käsitekartan ja tulee siinä kerranneeksi tärkeimmät sisällöt. Mietin käsitteisiin liittyen 13 kysymystä, joihin löytyy pääsääntöisesti vastaus (hyvin valmistellusta) käsitekartasta. Oppilas voi täydentää käsitekartan selitystä suullisesti. Ohjeiden mukaan tehdystä käsitekartasta annan koko kokeessa yhden pisteen. Lisäetuna siitä saa tietysti tukea vastauksiin, mutta muuten suullinen selitys on samanarvoinen kartasta löytyvän vastauksen kanssa.

Tästä osuudesta on pisteitä tarjolla 1 (kartasta) + 13 (tehtävistä).

Toinen osuus on tutkimustyö optisen penkin kanssa. Koska yksikään oppilas ei ole vielä löytänyt blogiini, uskallan paljastaa, että tehtävänä on määritää koveran peilin polttoväli. Samantapaisia töitä olemme tehneet joka tunti, joten uskon tehtävän sujuvan suurimmalta osalta.

Otan jokaisen oppilaan tutkimusjärjestelystä kuvan iPadilla. Hyvästä koejärjestelystä on tarjolla yksi piste ja hyvästä mittaustuloksesta toinen.

Kolmas osuus erottelee viimeisetkin akanat jyvistä. Tehtävänä on määrittää valonsädemallin avulla paikka, johon kuva tehtävässä muodostuu ja tulkita onko se todellinen vai valekuva.

Maksimipistemäärä tästä tehtävästä on 3.

Väitän, että kirjallisen kokeen suunnittelu on fysiikassa ja kemiassa hakuammuntaa. Tehtävien valinta, pisteytys, arvostelu ja arvosanataulukon valinta vaikuttavat kaikki lopullisiin arvosanoihin. On hyvin vaikea arvioida, mikä kombinaatio milloinkin vastaa opetussuunnitelman asettamaa hyvän osaamisen rajaa.

Suullisen kokeen valmistelussa tuntui (ainakin nyt etukäteen) helpommalta huomioida opetussuunnitelman arviointikriteerit. Kokeen maksimipistemäärä on 18. Kolmenkymmenen prosentin läpipääsyrajalla arvosanaan 8 vaaditaan 13 pistettä. Suunnittelin kysymykset niin, että opetussuunnitelmassa mainitut asiat hallitsemalla saa kahdeksikon. Tämän päälle valitsin viiden pisteen verran syventävämpää osaamista. Tarkastelin myös kokeen helpompia tehtäviä. Kokeesta pitäisi päästä läpi, jos on ollut tunneilla ja pääsääntöisesti hereillä.

Oletan, että kasvotusten on helpompi nähdä, hallitseeko oppilas asian vai ei. Kirjoitetuista selityksistä ei aina ota selvää: Onko kyseessä hassu ajatus vai hassu selitys?

Haluaisin esitellä suunnittelemani koekysymykset, mutta en keksinyt vielä salasanaa, jonka jokainen opettaja pystyisi päättelemään, mutta joka ei avautuisi yhdellekään oppilaalle. Sen sijaan kokeen ja käsitekartan ohjeet sopivat julkiseen jakoon:

suullisen_kokeen_tehtavananto

Mainokset

Yksi kommentti artikkeliin ”Kurssi ilman (perinteisiä) kokeita

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s